Menossa viimeinen viikko töitä ja elämää kansalaisjärjestössä nimeltä Ruchi. Tulee mietittyä mitä tuli opittua... no niin paljon eri eri asioita, ettei niitä voi luetella. Todellinen kasvunpaikka se tunteiden kirjo, mitä olen käynyt läpi ja mihin ei todellakaan voinut valmistautua etukäteen vaikka kuinka kuuli muiden kokemuksia, luki niitä matkaoppaita ja muuta infoa. Se tunne mistä kaikki puhuvat kun puhuvat Intiasta, se kuuluisa viharakkausuhde, on todellakin muodostunut. Mutta eipä sitä kannattaisi lähtekään jos se ei missään tuntuisi ja jos kaiken voisi kokea siellä kotisohvalla sen matkaoppaan kanssa.
Intiassa ihastuttaa: vieraanvaraisuus ja lähimmäisten ja perheen kunnioitus, yhteisöllisyys ja ihmisten helpostilähestyttävyys
Viehättää: värien kirjo vaatteissa, ruuassa ja taiteessa.. elämässä yleensä
Turhauttaa: organisoinnin ja suunnittelemisen puute erityisen tehottomassa työelämässä, ristiriidat elämän kunnioittamisen ja roskaamisen välillä
Ilostuttaa: loputtomat festivaalit, musiikki, juhlimisen ja yhteen kokoontumisen kulttuuri
Huvittaa: musikkivideot, bollywoodin saipppuasarjat ja kaikki hennalla oranssiksi värjätyt harmaahapset ympäri maalaiskyliä
Kunnioitettavaa: eläinten elämän pyhä kunnioitus (jopa metsäkanan ampuminen on kiellettyä)
Vihastuttaa: arkipäivän demokratian loisto poissaolollaan, raiskausuutiset, lasten lyöminen, kastien ja sukupuolten epätasa-arvo, ammattimainen turistihuijaus
Hämmentää: hindurituaalit, joissa aikuiset ikäänkuin "leikkivät" jumalpatsaiden jalkojen juuressa syöttäen ja juottaen heitä kuin lapset nukkejaan
Pelottaa: Konservatiivisen kulttuurin kasvattamat sovinisti-miehet haluineen ja tarpeineen
Hermostuttaa: yksinään länsimaalaisena naisena reissailu
Rauhoittaa: vuorimaisema, kevyt tuulenvire, auringonlasku, jooga ja toinen toistaan visaammat elämänfilosofiat
Saa rakastumaan: ruoka
Kasvamista, oppimista koko matka sekä intialaisesta että länsimaalaisesta elämän menosta. Kuinka paljon sitä itse tiedostamatta toteuttaa ja ylläpitääkään osittain samoja ja osittain erilaisia, mutta ei suinkaan sen kunnioitettavampia ristiriitoja vain elämällä länsimaalaisittain - pukeutumalla niihin halpoihin lapsityövoimalla Aasiassa teetettyihin trikoisiin, ostamalla niitä epäinhimillisissä tehdasoloissa pikakasvatettuja pihvejä ja tuottamalla moninkertaisen määrän saastetta keskivertointialaiseen verrattuna. Tieto maailman epäreiluudesta lisää tuskaa ja syö välillä tehokkaasti myös motivaatiota edes yrittää tehdä asioille mitään, jos se nyt oli alunperin tarkoituskaan, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kannatti sijoittaa se reilu 3000€ ihan pian toteutettuun unelmaan. Nyt nauttimaan viimeisestä maalaiskylän fastivaalista ja syömään hindutemppelissä tarjottua sielun ja ruumiin ravintoa.
Sunnuntaina 28.4. alkaa lomaviikko ja aion yrittää ilman sen enempiä omantunnontuskia sulkea silmät niiltä huonoilta puolilta, harrastaa turhamaista turismia, joogaa, syömistä ja muuten vain fiilistelyä niillä kaikilla hyvillä puolilla mitä Intialla on tarjota. Ja jos kaikki menee suunnitelman mukaisesti 7.5. vähän jo odotettu lento takaisin Suomielämään katsomaan onko ne surullisen kuuluisat kevään 2013 lumet vihdoinkin sulaneet kokonaan, kokeilemaan mitä on kodittoman arki toisten nurkissa ja tarkastamaan onko se työpaikka vielä tallella mihin palata.
Intiassa ihastuttaa: vieraanvaraisuus ja lähimmäisten ja perheen kunnioitus, yhteisöllisyys ja ihmisten helpostilähestyttävyys
Viehättää: värien kirjo vaatteissa, ruuassa ja taiteessa.. elämässä yleensä
Turhauttaa: organisoinnin ja suunnittelemisen puute erityisen tehottomassa työelämässä, ristiriidat elämän kunnioittamisen ja roskaamisen välillä
Ilostuttaa: loputtomat festivaalit, musiikki, juhlimisen ja yhteen kokoontumisen kulttuuri
Huvittaa: musikkivideot, bollywoodin saipppuasarjat ja kaikki hennalla oranssiksi värjätyt harmaahapset ympäri maalaiskyliä
Kunnioitettavaa: eläinten elämän pyhä kunnioitus (jopa metsäkanan ampuminen on kiellettyä)
Vihastuttaa: arkipäivän demokratian loisto poissaolollaan, raiskausuutiset, lasten lyöminen, kastien ja sukupuolten epätasa-arvo, ammattimainen turistihuijaus
Hämmentää: hindurituaalit, joissa aikuiset ikäänkuin "leikkivät" jumalpatsaiden jalkojen juuressa syöttäen ja juottaen heitä kuin lapset nukkejaan
Pelottaa: Konservatiivisen kulttuurin kasvattamat sovinisti-miehet haluineen ja tarpeineen
Hermostuttaa: yksinään länsimaalaisena naisena reissailu
Rauhoittaa: vuorimaisema, kevyt tuulenvire, auringonlasku, jooga ja toinen toistaan visaammat elämänfilosofiat
Saa rakastumaan: ruoka
Kasvamista, oppimista koko matka sekä intialaisesta että länsimaalaisesta elämän menosta. Kuinka paljon sitä itse tiedostamatta toteuttaa ja ylläpitääkään osittain samoja ja osittain erilaisia, mutta ei suinkaan sen kunnioitettavampia ristiriitoja vain elämällä länsimaalaisittain - pukeutumalla niihin halpoihin lapsityövoimalla Aasiassa teetettyihin trikoisiin, ostamalla niitä epäinhimillisissä tehdasoloissa pikakasvatettuja pihvejä ja tuottamalla moninkertaisen määrän saastetta keskivertointialaiseen verrattuna. Tieto maailman epäreiluudesta lisää tuskaa ja syö välillä tehokkaasti myös motivaatiota edes yrittää tehdä asioille mitään, jos se nyt oli alunperin tarkoituskaan, mutta edelleen olen sitä mieltä, että kannatti sijoittaa se reilu 3000€ ihan pian toteutettuun unelmaan. Nyt nauttimaan viimeisestä maalaiskylän fastivaalista ja syömään hindutemppelissä tarjottua sielun ja ruumiin ravintoa.
Sunnuntaina 28.4. alkaa lomaviikko ja aion yrittää ilman sen enempiä omantunnontuskia sulkea silmät niiltä huonoilta puolilta, harrastaa turhamaista turismia, joogaa, syömistä ja muuten vain fiilistelyä niillä kaikilla hyvillä puolilla mitä Intialla on tarjota. Ja jos kaikki menee suunnitelman mukaisesti 7.5. vähän jo odotettu lento takaisin Suomielämään katsomaan onko ne surullisen kuuluisat kevään 2013 lumet vihdoinkin sulaneet kokonaan, kokeilemaan mitä on kodittoman arki toisten nurkissa ja tarkastamaan onko se työpaikka vielä tallella mihin palata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti