Arkipäiväisyyksiä

Ei enää montaakaan päivää ensimmäisestä kalenteri kuukaudesta jäljellä - aika menee liian nopeasti. Pari viikkoa paikallaan tarkoittaa uusien rutiinien muodostumista ja arkipäiviin tottumista. Intian maaseudulla kuten Suomessakin elämänrytmi tuntuu olevan leppoisen rauhallista ja arki yksinkertaista, vaikkakin ainoa asia joka ei ole riippuvainen sähköstä, on kaasuliedellä kokattu ruoka. Tunnelmamusaa: Husky Rescue - Blueberry tree pt. 2.

Työpäiviä on 6 viikossa, mutta jos sähköt ei toimi ja sataa vettä, kukaan ei tee juuri mitään eikä vapaaehtoisilta vaadita ihan samanlaista raatamista muutenkaan. Arkipäivän aikataulut kulkee rutiinilla. Klo 8.00 "länsimaalainen" aamiainen, joka pitää sisällään valkoista paahtoleipää, jonkin hedelmän ja makeaa chai-teetä. Paahtoleivän päällisiksi on tarjolla voita, hilloa, hunajaa ja/tai pähkinävoita - Terveellistä! Ja kyllä monet muut vapaaehtoiset näyttävät lataavan leivälle monesti voin lisäksi hunajaa tai hilloa.. ihmettelen vain miten onnistuvat pysymään niin hoikkina, lihavia täällä kun ei ole juuri näkynyt.

Ruchi campus. Luulisin että keittiöltä kun lähtee kiipeämään mun "asunnolle" tulee portaita ja ylämäkinousua kuuden seitsemän kerroksen verran moneen kertaan päivässä. Ei liikuntarajoitteisille!

Työaika on toimistopäivinä liukuvasti 9-16, mutta 12:30 lounaasta pidetään yleensä kiinni. Kenttätyössä ollaan jo vähän aiemmin liikkeellä, jos se tapahtuu tunnin bussimatkan päässä Baddi-townissa. Riippuen päivästä inhimillisin lämpötila peseytymiseen on työpäivän jälkeen, jos aurinko paistaa niin hiukset kuivuvat tuulessa auringonlaskua ihaillessa. Varsinaista suihkua kylppäristä ei löydy, tai löytyy mutta ei sekoittajaa eli suihkusta tulee vain  kylmää vettä. Jos haluaa peseytyä lämpimällä vedellä sen lämmittäminen ottaa reilu 30min (ja onnistuu vain jos sähköt toimii) ja sen jälkeen mökkityyliin ämpäristä muovikannulla kauhomaan päälle. Ei siis pikasuihkuja! Sähkökatkot ovat yleisiä joka viikko vähän myrskyisämmällä säällä. Ihmettelen missä se kuiva kausi on?

kylpyhuone

Arkipäiväinen bussimatka on sen sijaan täynnä mölyä ja pölyä. Koulu- ja työmatkalaisten kanssa on turha kuvitella saavansa henkilökohtaista tilaa. Jos saa istumapaikan niin jonkun pakarat ovat hyvin lähellä kasvoja tai nojaavat olkapäätä vasten. Seisomapaikalla taas on turha kuvitella etteikö haistaisi sentin päässä heiluvien kainaloiden dödö-hikiaromeita kun tyypit yrittävät roikkua bussin kattoon kiinitetyissä tangoissa mutkikkailla ja kuoppaisilla teillä. Molempi pahempi. Lisäksi matkamukavuutta lisää jokin auki oleva ikkuna, josta puskee sisään hiekkapölyllä maustettua raikasta vuoristoilmaa silmät ja suut täyteen. Kun bussi on niin täynnä, ettei kaikki halukkaat mahdu sisään, katolta löytyyy lisäpaikkoja! Yleensä paikallisliikenteen bussi näyttää olevan siinä kunnossa, että se leviää seuraavaan pomppuun, mutta äänentoistosta on huolehdittu eikä kaikki kolina ja meteli haittaa musiikin kuuntelua. Kaiuttimet on kunnossa ja niistä raikaavien leppoisten intialaisrytmien mukana ei voi ottaa hernettä nenään muuten vähän epämukavista olosuhteista.

Klo 19.00 on illallinen ja omiin rutiineihini kuuluu, että käyn kärkkymään keittiölle jo tuntia aiemmin, jotta pääsee hetkeksi keittiön lämpimään opettelemaan intialaisen ruuan laittoa ja mestaruus chapatin (leivän) leipomisessa onkin ihan näillä näppäimillä saavutettavissa. Nukkumisaika on alkanut hahmottua iltayhdeksän jälkeen, koska ei ole juuri muutakaan tekemistä ja auringonlaskun jälkeen makuupussi on (keittiön lisäksi) ainoa lämmin paikka. Iltarutiinina on yleensä tv-sarjojen sijasta lukemista ja läksiäislahjana saatu Gita Mehtan Joen Sutra on todellakin opettavainen tarina täynnä mielenkiintoista kuvausta intialaisesta kulttuurista ja erilaisista elämänkohtaloista. Maailmasta luopuminen? Mitä kenellekin munkiksi kääntymisestä lähtien, mutta jos näin länsimaalaisena ajattelen, niin omasta tutusta ja turvallisesta ympäristöstä ja rutiineista luopumista voin kyllä suositella. Uusia näkökulmia maailmasta, itsestä, vapaudesta jne.

Viikon kohokohtana yhdeksän päiväisen äitijumala Durgan kunniaksi järjestetyn uskonnollisen Jag Rata -juhlan päätöskekkerit paikallisessa hindu-temppelissä.

Kaikille osallituneille tarjottiin lounas gurun oppituntien jälkeen ja naisille jaettiin 10rupian setelit "palautuksena", en tiedä mistä.

 

hiusmuotia

Rutiiniksi muodostuneet yhdenksän tunnin yöunet takaa silmäpussittomat aamut ja heräämisen ennen kellon soittoa. Ensi viikolla matka työleiriläisten kanssa Dharamsalaan Dalai Laman ja Tiibetin budhalaisten huudeille. Edessä siis 9 tuntia nautinnollista bussimatkaa ja kohteessa vielä jäätävämpiä ilmoja.

Kenttätyökokemusta intialaisittain

Toinen viikko alkaa olla takana ja vihdoin olen päässyt jo vähän työnmakuunkin. En tiedä johtuuko viikolla näyttäytyneestä auringosta vai tästä hienonhienosta punaruskeasta hiekkapölystä, mikä leijailee joka paikassa, mutta talven kalpeus alkaa pikkuhiljaa väistyä kasvoilta. Viikonloppu koitti ja taaaas sataa eli eikun villasukat takaisin jalkaan! Sadekausihan alkaa oikeasti vasta toukokuun lopulla, eli paikalliset (ja minunkin pitäisi) ovat tietysti tyyväisiä joka pisarasta joka nyt tulee taivaalta, koska näin vettä saattaisi ehkä riittää kesään asti. Eli JEIJ saatan päästä suihkuun vielä huhtikuussakin jos lähteessä riittää vettä! :) ..ja mitä kylmempi sitä vähemmän trooppisia villihyönteisiä!

Shimlan reissu meni hyvin 6h bussimatkailujen kera ja söin salaa valkosipulikanaa eli vielä ei ole päässyt lihan himo iskemään. Hanumanin temppeli oli nimensä mukaisesti täynnä apinoita ja sen sijaan, että pelkäsin intialaismiesten lääppimistä, niin apina yritti käydä käsiksi lahkeeseen ja viedä housut jalasta. Ei onneksi onnistunut saamaan mitään irti ja sykekin alkaa tasaantua shokin jäljiltä.

Shimlan maisemia

Siellähän se kuningas Hanuman itse pönöttää ja oli melko tehokasta treeniä tuonne kiipeily, mitä täällä ei voi kyllä muuallakaan välttää.

Temppelin kulmilla: "ota ihan rennosti vaan niin katson löytyiskö täältä jotain pikkusuolaista"

Ja töihin... hmm, Ruchi muistuttaa arvoiltaan ja meiningiltään hyvin paljon suomityöpaikkaa, mutta ongelmat on tietysti hyvin eri tasoisia. Samanlaisuuksiakin löytyy sillä kohderyhmä on yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joille ei ole suotu ihan tasa-arvoisia lähtökohtia tähän kilpailuun. Löytyy siis jos jonkinlaista projektia ympäri maakuntaa koulutuksesta terveys- ja  hygieniakasvatukseen, tasa-arvon edistämiseen ja puhtaan veden järjestämiseen luontoa säästävin menetelmin. Työleireille vapaaehtoisiksi tulevat pääsevät useimmiten rakentamaan maataloudesta eläville vuoristokykäläisille veden varastointiin ja puhdistamiseen liittyviä välineitä sekä astioita jätteiden kierrätystä varten. Muovipusssit on Intiassa kiellettyä kamaa! Kovin paljon kaivattaisiin siis insinöörejä suunnittelemaan paikallisiin oloihin luonnonmukaista viljelyä varten vesisysteemejä ja helposti puhdisttettavia suodattimia. Lisäksi järjestön vakituinen henkilökunta kaipaisi opetusta tietokoneen ja internet-taitojen kanssa ja johtaja tietysti löi mulle käteen listan tulevista vapaaehtoisryhmistä, että voitko tehdä  näistä kätevän exel-tiedoston tilastojen hallintaa varten... MINÄ? Exel? Eeei... ja niinhän siinä sitten kävi, että sihteerin tehtäviä hoitava naistyöntekijä opetti minulle  alkeellisimpia exelin toimintoja, miten lasketaan kahden solun numerot yhteen. Vapaaehtoistyötilastoja lasketaan siis edelleen käsin ja eikun kentälle.

RUCHIN perustama koulu slummilapsille Baddin kaupungissa.

Koulu on perustettu muutamien alueella toimivien suuryritysten lahjoitusten avvulla (ilmeisesti valtion määräämänä), kuten Johnson&Johnson ja CocaCola, mutta tällä hetkellä firmat nihkeilevät rahoistaan, joten jännityksellä mietitään miten koulun toiminta saadaan rahoitettua. Koulu tarjoaa ns. ei-muodollista opetusta, hygieniakasvatusta ja taitoja yhteiskunnassa pärjäämiseen sekä luku-ja kirjoitustaitoja, jotta lapset pääsisivät jatkamaan opiskelua valtion kouluihin saatuaan sertifikaatin tarpeellisesta sivistyksen tasosta. Lisäksi jokaiselle tarjotaan ilmainen lounas ja koulupäiviä on 6 viikossa.

Tuberkuloosin testausklinikka kentällä.

Toinen projekti, jossa pääsin käytännön työhön käsiksi oli siis TB-testausta hyvinkin etsivän työn menetelmin, eli kierretään asuinalueita ja suostutellaan ihmisiä ilmaiseen tuberkuloositestiin, jonka jälkeen infotaan taudin leviämisestä, kerätään tilastotietoa testatuista ja jos diagnoosi on positiivinen, niin neuvotaan hakeutumaan hoitoon mahdollisimman pian (jos tyypillä on siis varaa hoidattaa itsensä). Koska omat hindin-kielen taitoni eivät riitä tiedotukseen, mun rooliin kuului näytteenotto.

Viikonlopuksi juhlittiin järjestön  30-vuotispäivää 16.2.2013 ja syötiin koko henkilökunnan voimin juhlalounas tofucurrya, chapatia (intialaista leipää), jogurttisipulikastiketta ja täytekakkua. Ensi viikolla uusi kansainvälinen joukko leiriläisiä ja uudet haasteet!

Pipa paassa Himalajan reunalla

Perilla! Ja vihdoin paasin nettiin, mutta ilman a:n ja o:n pisteita eli en viitsi pitkia jaaritella ja yrittakaa ymmartaa.:)

Matka meni vahan saatamiseksi, prkleen Turkish airlines oli myohassa, mutta paasin turvallisesti perille. Vasyneena ja kylmissaan sain kuin sainkin kupin kuumaa chaita synttaripaivana, mika ei olisi voinut maistua enaa paremmalle. Kaikenlaisia elavia kulkukoirasta lehmaan ja apinaan nakyy tiuhaan tiella ja vuoristo on sanoinkuvailemattoman kaunis (kuvia myohemmin)! Ei yhtaan torakkaa viela, eika yhtaan ripulia viela!!! :)

Toihin en ole viela paassyt, mutta tyokaverit vaikuttaa tosi mukavilta ja ruoka on tulista ja hyvaa, mutta en ole tainnut kovin montaa kuitua syoda. Tarjolla majotustiloissa on tosiaan se lansimaalainen pytty ja flashposliini-reikavessa ja yllatyksekseni huomasin, etta kaytan mielummin sita pelkkaa reikaa. Nyt on niiiin prkleen kylma yolla ja sateisella saalla, ettei kovin paljon houkuta iskea persettaan siihen kylmalle renkaalle.

Lahdin heti ajankulukseni vierailemaan Shimlassa (erittain kaunis brittien perustama vuoristokaupunki) ja taalla on satanut alkuviikosta lunta! Korkeutta on talla hetkella n. 2390m ja KYLLA! Taalla on kylma ja palelen enemman kuin Suomen talvessa koska talojahan ei eristeta eika lammiteta. Onneksi on hyva makuupussi. Paivan auringonpaisteessa on lammin, mutta valilla varjo ja kylma tuuli muistuttaa siita, miksi ne pitkat kalsarit on jalassa yota paivaa ja miksi ei kannata hukata sita pipoa ja sormikkaita!

Jos aika riittaa niin huomenna olisi mahdollisuus vilkaista apinakuningas Hanumanin temppelia (Jakhu temppeli). Kannatti lahtea maailman toiselle puolen! :)