Hengissä

Norsut, TajMahal ja helteet todellakin nähty ja pitkän pitkän matkan jälkeen kotona. Tein matkaa kohti kotia Agrasta yhteensä n. 1,5 vuorokautta parin tunnin unenpätkillä lentokentällä ja koneessa. +40 astetta, juna-asemalla saunominen vaatteet päällä, heinäsirkkojen ja kuoriaisten valtaamat pölyiset kadut, kyytejä tuputtavat rikhsa-kuskit ja mangoja varastelevat apinat alkoi käydä jo vähän ahdistavaksi. Nyt siis pää tyhjänä, mutta tyytyväisenä siitä että istun nyt Suomen kevätauringossa ja suihkusta tulee kunnon paineella juuri sen asteista vettä kuin haluan. Lentokenttä/-koneruokailuista pahoinvoivana ihmettelen miten vähän ongelmia myöhästeleviä kulkuvälineitä lukuun ottamatta koko reissussa tuli eteen.

Kaikesta huolimatta, samalla kun availen varovasti rinkan uumenia, teen kauppalistaa kikherneistä ja soijaöljystä niin mietin mitä kaikkea Intiasta on vielä kokematta. Mutta nyt sitä ruisleipää ja kylmää maitoa!

Matkalla

Ruchi ja Bandh-kylä jäi taakse vajaa viikko sitten. Sen jälkeen olen ollut matkalla bussissa, junassa, matkalla rikshan kyydissä, matkalla kävellen Shimlan, Chandigarhin ja Rishikeshin kautta nyt Haridwarissa. Himachal Pradeshin osavaltion pääkaupungissa, Intian ehkä brittimäisimmässä kaupungissa Shimlassa nautin yhden unohtumattomammista suklaakakun paloista hunajakahvilassa ja tietysti hunajakaastikkeella - palkinto kunnialla loppuun suoritetusta vapaaehtoistyöjaksosta ja lähes suklaattomasta 3kk maalaiskyläjaksosta. Matkustin Unescon maailman perintökohteeksi nimettyä vuoristossa kulkevaa junarataa pitkin Kalkaan. Matkan varrella oli 800 siltaa, 102 tunnelia ja 900 kaarretta. Varpaani tallottiin saman pikkumiehen toimesta ainakin viidesti tuon reilu 5 tunnin matkan aikana ja vieressäni istuvat vanhemmat söivät lähes jatkuvasti jotain kekseistä popkorneihin, pakoraan ja sipseihin useita kupillisia chaita unohtamatta. Olihan siellä niitä upeita vuorimaisemiakin, mutta kyseinen perhe jätti myös lähtemättömän vaikutuksen.

Matkalla Chandigarhista Rishikeshiin hikoilin tavallisessa bussissa, auto-rikshassa ja viimeisen 2km kävellen yhteensä n. 8h, join puolitoista litraa nestettä enkä käynyt kertaakaan vessassa.  Bussimatkan aikana olin jälleen kerran todistajana yhdessä oksennustilanteessa. Jo kolmas kerta kolmen kuukauden aikana kun kuumuus ja vuoristorataa muistuttava bussikyyti aiheuttavat pahoinvointia. Ja niin todellakin miksi ihmeessä kävelin 2km rinkan, repun ja kameralaukun kanssa järkyttävässä helteessä... majoitus on toisella puolen pyhää jokea, jonka yli ei pääse kuin kävely/mopo-siltaa pitkin tässä kaupungissa. Todella tuskainen "pyhiinvaellusmatka". Kaikki tämä kuitenkin kannatti sillä päädyin kaiken hikoilun jälkeen Uttarakhandin osavaltiossa Ganges-joen varrella sijaitsevaan nk. maailman joogapääkaupunkiin ja paratiisimaiseen Parmarth Niketan Ashramiin. Kun astuin sisään respaan, valkoisiin pukeutunut rouva hymyili rauhanomaisesti, kehotti istumaan ja lepäämään ihan ensimmäiseksi. Jopa muodollisuudet liittyen toimistopyrokratiaan hoidettiin mitä rennoimmalla otteella tässä paikassa. Tunnelmasta ei siis voinut olla nauttimatta heti ensimmäisestä hymystä lähtien vaikka hengitys ei ollut helteisten kävelyponnistelujen jäljiltä ehtinyt vielä edes tasaantua. Jopa Ganges virtaa kyseisen kaupungin ohi melko rauhallisella vauhdilla. Henkilökohtaisen "pyhiinvaellukseni" tarkoitus oli löytää intian joogaviisaudet ja sitähän löytyi. 1,5h hatha jooga ja 20min meditointihetki alkaen aamu kuudelta ennen aamupalaa tekee todellakin hyvää keholle ja mielelle... realistina tiedän, ettei tästä tule tapaa ennen töihin lähtöä perusperttiaamuihin näin lyhyellä harjoittelulla, mutta yksi tavoittelemisen arvoinen rituaali listalle terveelliset elämäntavat. Pari päivää joogaparatiisissa oli matka totaaliseen rentouden ja hyvin voinnin tilaan. Joogan lisäksi varpaiden uittaminen Gangesin rannalla vähän tekopyhä hymy naamalla laahustavien hippien kanssa oli kylläkin sitä mitä intialomalla ehdottomasti pitää kokeilla.

 Parmarth Niketan Ashram

 Ganges

Matka jatkui helteessä, painavampien laukkujen ja kevyemmän mielen kanssa Haridwariin. Yhteen seitsemästä pyhästä kaupungista. Uskonnollisesti merkittävään hindujen pyhiinvaelluskohteeseen alempana Gangesin varrella. Yövyn intian mittakaavalla melko ökyhintaisessa, jälleen yhdessä maailmanperintökohteista, Hotelli Haveli Hari Gangassa. Rahalla saa ja rikshallla pääsee, mutta tunnelma on siitä huolimatta jotenkin niin intialaista, ettei yksi päivä riitä näkemään ja kokemaan koko paikkaa. En taida ihan osata käyttäytyä näiden ökyhintavien normien mukaisesti, mutta en voi silti olla nauttimatta palvelusta, kohteliaisuuksista, kauniista puhtaasta ympäristöstä ja toimivasta ilmastoinnista. Ganga Aarti eli joen palvomisvaloseremonia toimitetaan perinteisesti monissa Gangesin varren kaupungeissa joka ilta  ja Haridwarissa yksi vaikuttavimmista tapahtuu Har-ki-Pairi Chatilla (chat = portaat/kastautumislaituri), jonne ei tietenkään sallita astua kengät jalassa ja missä sadat ihmiset kokoontuvat auringon laskun aikaan. Melko kaaoottisesta, mutta uskonnollisesta tunnelmasta ei voi paatuneinkaan ateisti olla vaikuttumatta, kun soihdut sytytetään ja kelloja äänekkäästi kilisyttävät papit toistavat mantroja. Haridwarin kohdalla joki virtaa jo huomattavati voimakkaammin, melu on kovempi ja kaikkea on rikshoista lähtien enemmän verrattuna Rishikeshiin ja silti koko kaoottinen paketti on jotenkin hallinnassa näiden hinduseremonioiden voimalla. Joen varrella jalat solmussa, oranssit turpaanit päässä ja kaavut vyötäisillä istuvat sadhut (askeesin löytämiselle omistautuneet mietiskelijä miehet) huutelevat "hello"-ta rupioiden toivossa. Meininki on ehkä intialaisempaa kuin missään aiemmin vierailemissani paikoissa.

 Hotel Haveli Hari Ganga

Har-ki-Pairi chat

Intian lomaa jäljellä muutama päivä ja edessä toinen henkilökohtainen pyhiinvaelluskohde eli vapaina turistien kuljettamisesta ja sirkusesiintymisistä elävät onnelliset norsut, joita kuulemma voi nähdä Haridwarin ympärillä levittäytyvässä Rajajin luonnonpuistossa. Viimeisenä "pakko nähdä" -kohteena Agra eli TajMahal, jonka jälkeen sekä henkisesti että fyysisesti todellakin valmis matkalle kotiin.