Toinen viikko alkaa olla takana ja vihdoin olen päässyt jo vähän työnmakuunkin. En tiedä johtuuko viikolla näyttäytyneestä auringosta vai tästä hienonhienosta punaruskeasta hiekkapölystä, mikä leijailee joka paikassa, mutta talven kalpeus alkaa pikkuhiljaa väistyä kasvoilta. Viikonloppu koitti ja taaaas sataa eli eikun villasukat takaisin jalkaan! Sadekausihan alkaa oikeasti vasta toukokuun lopulla, eli paikalliset (ja minunkin pitäisi) ovat tietysti tyyväisiä joka pisarasta joka nyt tulee taivaalta, koska näin vettä saattaisi ehkä riittää kesään asti. Eli JEIJ saatan päästä suihkuun vielä huhtikuussakin jos lähteessä riittää vettä! :) ..ja mitä kylmempi sitä vähemmän trooppisia villihyönteisiä!
Shimlan reissu meni hyvin 6h bussimatkailujen kera ja söin salaa valkosipulikanaa eli vielä ei ole päässyt lihan himo iskemään. Hanumanin temppeli oli nimensä mukaisesti täynnä apinoita ja sen sijaan, että pelkäsin intialaismiesten lääppimistä, niin apina yritti käydä käsiksi lahkeeseen ja viedä housut jalasta. Ei onneksi onnistunut saamaan mitään irti ja sykekin alkaa tasaantua shokin jäljiltä.
Ja töihin... hmm, Ruchi muistuttaa arvoiltaan ja meiningiltään hyvin paljon suomityöpaikkaa, mutta ongelmat on tietysti hyvin eri tasoisia. Samanlaisuuksiakin löytyy sillä kohderyhmä on yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joille ei ole suotu ihan tasa-arvoisia lähtökohtia tähän kilpailuun. Löytyy siis jos jonkinlaista projektia ympäri maakuntaa koulutuksesta terveys- ja hygieniakasvatukseen, tasa-arvon edistämiseen ja puhtaan veden järjestämiseen luontoa säästävin menetelmin. Työleireille vapaaehtoisiksi tulevat pääsevät useimmiten rakentamaan maataloudesta eläville vuoristokykäläisille veden varastointiin ja puhdistamiseen liittyviä välineitä sekä astioita jätteiden kierrätystä varten. Muovipusssit on Intiassa kiellettyä kamaa! Kovin paljon kaivattaisiin siis insinöörejä suunnittelemaan paikallisiin oloihin luonnonmukaista viljelyä varten vesisysteemejä ja helposti puhdisttettavia suodattimia. Lisäksi järjestön vakituinen henkilökunta kaipaisi opetusta tietokoneen ja internet-taitojen kanssa ja johtaja tietysti löi mulle käteen listan tulevista vapaaehtoisryhmistä, että voitko tehdä näistä kätevän exel-tiedoston tilastojen hallintaa varten... MINÄ? Exel? Eeei... ja niinhän siinä sitten kävi, että sihteerin tehtäviä hoitava naistyöntekijä opetti minulle alkeellisimpia exelin toimintoja, miten lasketaan kahden solun numerot yhteen. Vapaaehtoistyötilastoja lasketaan siis edelleen käsin ja eikun kentälle.
Shimlan reissu meni hyvin 6h bussimatkailujen kera ja söin salaa valkosipulikanaa eli vielä ei ole päässyt lihan himo iskemään. Hanumanin temppeli oli nimensä mukaisesti täynnä apinoita ja sen sijaan, että pelkäsin intialaismiesten lääppimistä, niin apina yritti käydä käsiksi lahkeeseen ja viedä housut jalasta. Ei onneksi onnistunut saamaan mitään irti ja sykekin alkaa tasaantua shokin jäljiltä.
Shimlan maisemia
Siellähän se kuningas Hanuman itse pönöttää ja oli melko tehokasta treeniä tuonne kiipeily, mitä täällä ei voi kyllä muuallakaan välttää.
Temppelin kulmilla: "ota ihan rennosti vaan niin katson löytyiskö täältä jotain pikkusuolaista"
Ja töihin... hmm, Ruchi muistuttaa arvoiltaan ja meiningiltään hyvin paljon suomityöpaikkaa, mutta ongelmat on tietysti hyvin eri tasoisia. Samanlaisuuksiakin löytyy sillä kohderyhmä on yhteiskunnallisesti heikoimmassa asemassa olevat ihmiset, joille ei ole suotu ihan tasa-arvoisia lähtökohtia tähän kilpailuun. Löytyy siis jos jonkinlaista projektia ympäri maakuntaa koulutuksesta terveys- ja hygieniakasvatukseen, tasa-arvon edistämiseen ja puhtaan veden järjestämiseen luontoa säästävin menetelmin. Työleireille vapaaehtoisiksi tulevat pääsevät useimmiten rakentamaan maataloudesta eläville vuoristokykäläisille veden varastointiin ja puhdistamiseen liittyviä välineitä sekä astioita jätteiden kierrätystä varten. Muovipusssit on Intiassa kiellettyä kamaa! Kovin paljon kaivattaisiin siis insinöörejä suunnittelemaan paikallisiin oloihin luonnonmukaista viljelyä varten vesisysteemejä ja helposti puhdisttettavia suodattimia. Lisäksi järjestön vakituinen henkilökunta kaipaisi opetusta tietokoneen ja internet-taitojen kanssa ja johtaja tietysti löi mulle käteen listan tulevista vapaaehtoisryhmistä, että voitko tehdä näistä kätevän exel-tiedoston tilastojen hallintaa varten... MINÄ? Exel? Eeei... ja niinhän siinä sitten kävi, että sihteerin tehtäviä hoitava naistyöntekijä opetti minulle alkeellisimpia exelin toimintoja, miten lasketaan kahden solun numerot yhteen. Vapaaehtoistyötilastoja lasketaan siis edelleen käsin ja eikun kentälle.
RUCHIN perustama koulu slummilapsille Baddin kaupungissa.
Koulu on perustettu muutamien alueella toimivien suuryritysten lahjoitusten avvulla (ilmeisesti valtion määräämänä), kuten Johnson&Johnson ja CocaCola, mutta tällä hetkellä firmat nihkeilevät rahoistaan, joten jännityksellä mietitään miten koulun toiminta saadaan rahoitettua. Koulu tarjoaa ns. ei-muodollista opetusta, hygieniakasvatusta ja taitoja yhteiskunnassa pärjäämiseen sekä luku-ja kirjoitustaitoja, jotta lapset pääsisivät jatkamaan opiskelua valtion kouluihin saatuaan sertifikaatin tarpeellisesta sivistyksen tasosta. Lisäksi jokaiselle tarjotaan ilmainen lounas ja koulupäiviä on 6 viikossa.
Tuberkuloosin testausklinikka kentällä.
Toinen projekti, jossa pääsin käytännön työhön käsiksi oli siis TB-testausta hyvinkin etsivän työn menetelmin, eli kierretään asuinalueita ja suostutellaan ihmisiä ilmaiseen tuberkuloositestiin, jonka jälkeen infotaan taudin leviämisestä, kerätään tilastotietoa testatuista ja jos diagnoosi on positiivinen, niin neuvotaan hakeutumaan hoitoon mahdollisimman pian (jos tyypillä on siis varaa hoidattaa itsensä). Koska omat hindin-kielen taitoni eivät riitä tiedotukseen, mun rooliin kuului näytteenotto.
Viikonlopuksi juhlittiin järjestön 30-vuotispäivää 16.2.2013 ja syötiin koko henkilökunnan voimin juhlalounas tofucurrya, chapatia (intialaista leipää), jogurttisipulikastiketta ja täytekakkua. Ensi viikolla uusi kansainvälinen joukko leiriläisiä ja uudet haasteet!
Kovin ovat erilaisia lähtökohdat meillä ihmisillä täällä samalla pallolla. Sen nyt kai kaikki tietää, mutta ehkä tiedostaa paremmin vasta kun ne oikeesti näkee!
VastaaPoistaHm... Janettella oli yks harkkatyö viime syksynä koskien puhtaan veden järjestämistä, tosin katastrofialueelle, mutta lähtökohtaisesti juuri mtä sielläkin tarvittas - älä kovasti mainosta insinöörien tarvetta siellä ;)
Maisemia ja ruokaa tekis kovasti mieli lähteä katsomaan - eli jos viivähdätkin siellä pitempään tulen käymään =)
Kuus vuotta sitten oli itelläkin hiukka ajatuksena lähteä vapaaehtoisena, katastrofialueelle, kun olin siellä Kriisi- ja poikkeusolojen koulutuksessa, mutta kun en sillon lähteny, nyt ikä painaa liikaa.... Hyvä, että nuoret jaksaa, ja haluaa!! Aaamulehdessä oli Per Ashornin hyvä haastattelu, tekee työtä aina välillä afrikassa, parasta siinä ehkä meille "laiskoille" oli kommentti, että "huonoa omaa tuntoa ei kannata tuntea omasta hyvinvoinnista sillä emme voi valita minne synnymme!"
Pidähän apinat, miehet ja muut ötökät loitolla ja keräile huikeita kokemuksia keinutuoliaikaasi =)
Eriarvoisuus on kyllä silmiinpistävää kun maailmalla kulkee, eikä vapaaehtoistyöllä kyllä suuriakaan vaikutuksia ole, mutta ehkä se muuttaa yksittäisten ihmisten ajatuksia maailmasta ja sitä kautta hitaasti palan kerrallaan. Aika paljon voi vaikuttaa ihan sieltä länsimaista käsinkin miettimällä kuinka halvalla työllä tuotettuja vaatteita pukee päälleen tms.
PoistaMutta ehdottomasti maisemien ja ruuankin perässä kannattaa matkustaa! :) Eilen yksi yöperhonen yritti iskeä mua päähän enkä voinut puolustautua koska kädet oli chapati-taikinassa. Se oli kyllä inhottavampaa kuin se apinan käpälöinti, mutta yllättäen hengissä edelleen!
Ne paksut yöperhoset mökilläkin on tosi ällöjä, hyi! Mutta ehkä sulle käy sitten niin kun mulle espanjassa olon jälkeen; en inhonnu enää (niin paljon) hämähäkkejä kun ei tarvinnu pelätä yöllä vessaan mennessä astuvansa sellasen 3-5 senttisen kovan torakan päälle!! Nimesin jopa elementinpolun asunnossamme oleilevan isohkon mustan hämpyn Matiksi ;)
VastaaPoistaSe Ashorn on siis lastelääkäri, ja se kirjotus oli tosiaan (musta) hyvä, myös se sanoi, ettei sen työllä maailmaa muuteta, mutta pala palalta auttaa apua tarvitsevia.
Lainaus:
"Per Ashornin viidentoista vuoden yhteistyö afrikkalaisen Malawin yliopiston kanssa tiivistyy pienessä, jogurttipurkin näköisessä 100 gramman pikarissa. Purkki sisältää maapähkinävoin kaltaista tahnaa, johon on lisätty maitojauhetta ja erilaisia hivenaineita.
Tutkimusryhmänsä kanssa Tampereen yliopiston professori Ashorn testaa lisäravinnetta, jonka uskoo olevan osa nälänhädän ratkaisua eteläisessä Afrikassa.
- En usko, että tämä tulee poistamaan kaikkea nälänhätää. Puhdas vesi puuttuu, ja raskauden aikana voi olla infektiotauteja, mutta toivottavasti tämä ratkaisee jonkin ongelman, kansainvälisen lääketieteen professori sanoo."
On muuten mukava tyyppi, oli vielä "meillä normityössä" mun alkuvuosina.
Isabella on ollut mummilassa yökyläilemässä ja kyselee kovasti Noora-tätiä! Eli pysyhän hengissä kaikista jatkossakin eteen tulevista =)!!
Voi Isaa <3 Paljon terveisiä ja halauksia! :)
VastaaPoistaMietinkin kyllä että tietysti riippuu vähän millä alalla ja kuinka pitkiä projekteja vapaaehtoistyöllä toteutetaan. Kriisialueiden terveydenhuollolla on varmasti eri tavalla välittömästi nähtäviä tarpeellisia vaikutuksia kuin esim. sosiaalityöllä. :) ...mutta "ilmaiseksi" tarjottu työ ja välineet on ehkä vähän kaksiteräinen miekka tai laastari jo tapahtuneen virheen peittämiseksi, koska se tarkoittaa ainakin täällä mun näkökulmasta sitä ettei valtion tarvitse itse järjestää rahoitusta ja kestävämmän kehityksen takaavia yhteiskunnallisia rakenteita, niin kauan kuin ihmiset pysyvät tietämättömän tyytyväisinä siitä, että osa intialaisista kylpee rahoissaan toisten kustannuksella. Täälläkin länsimaalaisilla lahjoituksilla ja vapaaehtoistyöllä tehty työ yhdessä kylässä tarkoittaa hyvinvointia osalle asukkaista ja naapurikylissä sitä, että kylien asukkaat eivät ole kiinnostuneita itse keräämään varoja ja sijoittamaan luonnonmukaiseksi kehitettyihin sosio-ekonomisiin malleihin, koska naapurikin sai laitteet, saniteettitilat ym. ilmaiseksi. Vaatis siis aika paljon asennekasvatusta eri yhteiskunnan tasoilla ja paljon paikallista vakituista henkilökuntaa takaamaan työn jatkuvuutta. Sillä ehkä mietin, että vaikutukset on melko pieniä ja saattaa jopa haitata paikallisista ihmisistä itsestä lähtevää muutosta.
Luulisin että saan tästä itse enemmän oppia ja kokemusta kaikkine ötököineen ja kylmyysolosuhteineen, kuin mitä järjestö hyötyy musta, mutta ehkä ainakin ne muutamat rupiat mitä täällä oleilusta maksan.