Eurooppalaisia ja McLeod Ganj

Viikko lähellä Dalai Lamaa saa mielen kevyeksi varsinkin kun kotoisaan Bandh-kylään palatessa kesä (näin suomalaisella mittakaavalla) on täällä, kärpäset ja lämpö leijuu luonnossa ja ensimmäistä kertaa makuupussissa tuli jopa vähän liian kuuma yöllä. Viime viikko siis toivottavasti viimeinen, jolloin tarvitsi valittaa kylmästä ja vesisateesta ja nyt voin alkaa purnata nyrkin kokoisista koppakuoriaisista. Maaliskuun ensimmäisenä päivänä muutamat puut ovat puhjenneet kukkaan ja sisälläkin tarkenee ainakin tänään t-paita päällä. Jeij! :)

Viileydestä huolimatta 25.2.-3.3.2013 reissu euraasialaisen työleirin kanssa McLeod Ganjiin (Dharamsalan esikaupunkialueelle) kannatti, vaikkakin kohteeseen pääseminen vaati 9h intialaista bussimatkailua Bandh-kylästä lähtien. Wikipedian mukaan korkeutta paikalla on n. 2000m meren pinnasta ja ilmaston viileys tähän aikaan vuodesta pitää vielä korkeimmat näkyvissä olevat huiput lumen peitossa.

GuestHouse ja maisemat

Historiaosuus Tsuglagkhangin eli ns. Dalai Laman temppelin museossa kertoo, että 1950-luvulla Kiinan toimesta Tiibetiläisten olot alkoivat olla melko heikot heidän omassa maassaan ja syrjintä työleireineen muistuttaa ilmeisesti tänäkin päivänä natsimeininkiä. Joten Tiibetin hallitus, 14. Dalai Lama ja iso joukko tiibetin budhalaisia on lähtenyt maanpakoon Intiaan ja sijoittuneet McLeod Ganjiin taistelemaan Tiibetin itsenäisyyden ja kulttuurin säilyttämisen puolesta. Taistelu jatkuu edelleen Kiinan sijoittaessa mm. ydinvoimajätteensä Tiibetin hauraaseen luontoon. Katukuvasta budhalaisuuden läsnäoloa ei voinut olla huomaamatta, sillä punaisissa kaavuissaan munkkeja pyöri ympäriinsä ja Dalai Laman ajaessa ohi autolla ihmiset tervehtivät saattuetta kunnioittavasti valkoinen liina kädessään.

Kuulemma "aina oppii kun on kotoa pois" sanoi uskonnon opettajani Jarno Parviola yläasteella, enkä voi kyllä olla eri mieltä. Ajatuksia nykyajasta budhalaisittain, joita en malta olla jakamatta...

THE PARADOX OF OUR AGE

We have bigger houses but smaller families;

more conveniences, but less time;

We have more degrees, but less sense;

more knowledge, but less judgement;

more experts, but more problems;

more medicines, but less healthiness;

We've been all the way to the moon and back 

but have trouble crossing the street to meet the new neighbour.

We built more computers to hold more information

to produce more copies than ever but have less communication;

We have become long on quantity, but short on quality.

These are times of fast foods but slow digestion;

Tall man but short character;

Steep profits but shallow relationships.

It's a time when there is much in the window, but nothing in the room.

H.H. The 14th Dalai Lama

Historian ja budhalaisoppien lisäksi viikko oli täynnä jälleen kerran hyvää EI-pikaruokaa, mahtavia vuoristomaisemia, shoppailua, vapaaehtoistyötä paikallisessa koulussa seinien maalaamisesta lähtien, kiipeämistä vesiputoukselle ja eurooppalaista sekä aasialaista seuraa. Ryhmämatkailu ei muuten tunnu olevan omalla kohdalla kovin mieltä innostavaa, mutta oli pitkästä aikaa mukava käydä keskustelua eurooppalaisten ihmisten kanssa, joiden englannin kielen taito ja näkökulma maailmaan on vähintäänkin samalla tasolla kuin omani. Sadasosasekunnin verran ehdin ikävöidä jo Suomikotiakin kun oli aika lähteä takaisin Bandh-kylään ja osa ryhmästä suunnisti kohti Delhin lentokenttää ja Eurooppaa. Ei kuitenkaan sekuntia kauempaa, kun tajusin kuinka lämmin täällä eteläisemmässä ja matalammassa vuoristossa on ehtinyt tulla viimeisten päivien aikana ja jäljellä on tasan kaksi kuukautta aikaa hankkia mieltä ja sydäntä avartavia kokemuksia lisää.